Pouhala on tällä hetkellä Tampereen seudun ammattiopistossa (Tredu) audiovisuaalisella linjalla. Hän käy koulua Lempäälän keskustassa ja toivoo, että tuleva ammatti löytyisi viestinnän saralta esimerkiksi televisiosta tai vaikka valokuvaajana. Julkisuuskaan ei olisi pahasta. Intoa tuntuu olevan tälle alalle tosissaan.

 

Virtanen opiskelee samaisessa koulussa, mutta toimipiste sijaitsee Tampereella ja tutkintotavoitteena on lähihoitaja. Hän aikookin suuntautua sairaanhoitoon ja huolenpitoon. Seksuaali- ja mielenterveysasiat ovat erityisen kiinnostavia. Virtanen kuulostaa minun korvaani oikein fiksulta ja valmiilta työelämään jo nyt.

 

Nieminen käy lukiota Valkeakoskella ja valmistuu tänä keväänä ylioppilaaksi. Joko nuorisotyö tai ”maailman näkeminen” kiehtovat Niemistä. Edessä ovat toivottavasti pedagogiset opinnot yliopistossa tällä määrätietoisella naisella.

 

Pääsemmekin heti aiheeseen, kun kysyn suoraan, että millainen paikka tämä Höytämö ja Sääksjärvi on oikein ollut kasvaa ja elää. Sakari Pouhala pitää Höytämöä todella rauhallisena. Sen sanottuaan hän toteaakin tuskin ikinä muuttavansa keskustaan suuren hälinän ja ihmismassojen keskelle. Rauhallisuuden lisäksi Höytämössä on ollut hienoa se, että kaikki kaverit ovat aina asuneet ihan lähellä.

 

Linda Virtanen muistelee lämmöllä vanhaa kotipihaa ja omenapuita, joihin tuli likkaporukalla usein kiivettyä. Hän myös muistaa hämärästi sen, että useimmat tiet olivat sorapohjaisia, kun nyt ne ovat asfaltoitu. Kehityksestä puheen ollen Virtanen toivoisikin, että vanhalle urheilukentälle tulisi iso kauppa ja miksei tänne voisi saada jopa lähijunayhteys Tampereelle.

 

Yllättävää ei ole sekään, että Höytämön kivet tulevat jälleen esiin. Paitsi että kaikki ovat niillä kiipeilleet, niin Jannika Nieminen muistaa kohokohtana sen, kun heidän pihastaan Valentiinintieltä räjäyteltiin kiviä. Se oli lapsesta jännittävää. Nieminen tykkää myös Höytämön sijainnista siksi, että kouluun Valkeakoskelle pääsee nopeasti ja oikeastaan joka paikkaan, minne ikinä haluaakaan mennä.

 

Kaikille kolmelle Sääksjärven nuorisotalo on ollut erittäin merkittävä kohtaamis- ja ajanviettopaikka. Talolla on kuulemma sykleinä vaihtunut suosituimmat toimintajutut. Joskus pelattiin biljardia, sitten konsolipelejä, välillä pingis oli kova juttu, ja nykyään aika menee eniten korttipeleissä. Vaikkakin seurustelu on tullut mukaan elämään, nuorisotalolla tulee vietettyä edelleenkin aikaa lähes joka viikko. Nuorisotalon merkitys kasvaa varsinkin talvisin, kun pääsee sisälle alkuiltaisin tapaamaan kavereita.

 

Liikkumisesta puhumme paljon. Pouhalalla ja Niemisellä on ollut mopoauto. Oli mielenkiintoista kuulla, että mopoautot eivät ole kovin kestäviä. Kertoman mukaan pientä korjattavaa ilmeni koko ajan. Korjaaminen oli kaiken lisäksi mielettömän kallista. Niiden ajaminen ei myöskään ollut mukavaa, koska toiset autoilijat ohittelivat vaarallisesti, vilkuttelivat valoja ja tööttäilivät. Nyt kun Virtasen ja Niemisen taskussa on B-ajokortti, mopoautoiluinto on muuttunut ehkä jopa pieneksi vastustukseksi. ”Kyllähän ne mopoautot aika lailla tukkivat tietä, varsinkin kun niiden teinikuskit eivät ymmärrä ajaa tien reunassa.”

 

Kun keskustelen näiden nuorten kanssa heidän tulevaisuudenkuvista, ovat vastaukset saman tapaisia kuin mitä yleiset tutkimukset osoittavat: Kaikki kolme näkevät tärkeinä parisuhteen, sekä toivovat yhdestä kolmeen lasta. Joka kerta kun juttelen nuorten kanssa näistä asioista, tulen hyvälle tuulelle. En tiedä miksi, mutta minusta on jotenkin (sanoisinko) helpottavaa kuulla nuorten ihmisten suusta tällaista perhelähtöisen yhteiskunnan arvostusta. Mikäli hoytamo.com projekti jatkuisi pidempään, tulisin tekemään nuorten kanssa varmasti lisää hauskoja juttuja.