top of page

Birgitan polku

Birgita trail is a very popular trekking trail for the "out doorsie" that passes through Höytämö.

Kuten monet varmasti tietävät, Birgitan polku on oiva esimerkki kansalaisten yhteistyöstä ja
päättäväisyydestä 1990-luvulla. Itse en ollut viemässä asiaa aikanaan eteenpäin, mutta haluan ilmaista
suuren kiitoksen kaikille niille, jotka olivat suunnittelemassa ja toteuttamassa Birgitan polkua
kirjaimellisesti sen alkumetreillä. Polku on antanut minulle, perheelleni ja ystävilleni monia upeita
luontokokemuksia.


Kuluneella viikolla seikkailin jälleen kerran Birgitan polun maisemissa. Olimme lankoni Miskan kanssa
kolmen päivän ja kahden yön talvivaelluksella polun pohjoisosissa keskittyen erityisesti Höytämön
lähialueen metsiin. Olen jakanut tämän artikkelin viiteen teemaan, joita käsittelen paikallisena asukkaana
ja Birgitan polun suurkuluttajana. Toivottavasti tämä juttu toimii inspiraationa kokeilemaan uutta Birgitan
polulla sekä tuo mahdollisesti lisäarvoa seuraavalle metsäretkelle tai nostaa entisestään arvostusta tätä
Lempäälän ylpeydenaihetta kohtaan.


Yleisellä tasolla retkeilystä voisin mainita sen verran, että mitä lyhyempi matka ja aika on taitettavana sitä
vähemmän varusteilla on merkitystä. Matkan pituuden kasvaessa seikkailijan varusteiden merkitys kasvaa
merkittävästi ja talvella yksikin yö metsässä muuttaa retken luonnetta merkittävästi; tavaroiden määrä ja
niiden tarvitsema tila kasvaa moninkertaiseksi. Esittelen huomenna mukana reissussa olleita
varusteitamme tarkemmin. Sen sijaan nyt keskityn Birgitan polkuun kokemuksena.

1. Reitillä eteneminen

Suurin osa Birgitan polun käyttäjistä varmasti etenee jalkapatikalla. Tämä onkin mahdollista ympäri
vuoden, sillä paikallisia lempääläläisiä kulkijoita riittää reitin joka osassa ja näin polku ei pääse missään
hukkumaan lumeen. Olipa joku ajanut reitillä näin talvella polkupyörälläkin. Renkaan jäljen paksuudesta
päätellen varmasti fat-bikella.


Koska kävely (ja polkupyöräilykin ilmeisesti) reitillä onnistuu, halusimme testata muita vaihtoehtoisia
tapoja edetä. Meillä oli mukana vaellussukset sekä lumikengät, joita vaihtelimme riippuen missä kohtaa
milloinkin kuljimme. Vaikka Birgitan polun eKartassa LINKKI Ammejärven alue on merkitty vaikeana
reittinä, ei se ainakaan suksilla siltä tuntunut. Neljäkymmentä ja jopa viisikymmentä senttimetriä paksu
lumi oli tasoittanut maastoa niin, että hiihtäminen sujui vaivattomasti. Jyrkissä alamäissä laskimme mäkeä
viistosti alas, jolloin jyrkkyyskulma pieneni ja vauhti pysyi kurissa. Merkitty reitti oli koko matkalla niin
leveä, että vaihtelimme kulkuamme polun ja umpihangen välillä jatkuvasti. Kummallakin suksi kuljetti
mainiosti eteenpäin.


Lumikengät sen sijaan eivät sovellu polulle. Ne ovat sen verran leveät, että valmiilla kulkuväylällä kävely
ei ole miellyttävää. Lumikengät hakkaavat toisiaan vasten ja asettuvat huonosti polun ja sen reunan väliin.
Toisaalta jos edessä on valmiiksi tampattu kovapohjainen polku, miksi joku haluaisi käyttää siinä
lumikenkiä?


Lumikenkien vahvuus tuli kuitenkin esiin erityisesti kiivetessä, mutta myös oikeasti vaikeissa maastoissa.
Noustessa jyrkkää mäkeä lumikenkien pohjaraudat tarttuivat maahan haukkamaisella kynsiotteella ja
kipuaminen helpottui merkittävästi. Risukkoisessa nuoressa taimikossa tai kovin kumpuilevassa kivikossa
varsinkin pitkillä vaellussuksilla ja ahkion kanssa on vaikea edetä. Tiukat mutkat ja isot kuopat ovat
kuitenkin helppoja nakkeja selvittäväksi lumikenkäilijälle.


Lehtivuoren maisemissa lumikengät täyttivät elämäntehtäväänsä huolella. Varsinkin Hirvi-Simunan ison
kiven luona on mielettömän kumpuilevaa maastoa ja joissain kohtaa koivutaimikko on niin tiheää, että
aluksi kokeilemamme suksien kanssa pelleily oli lähinnä ärsyttävää: ne ja ahkio jäivät kiinni tämän tästä
nuoriin puunrunkoihin tai notkollaan oleviin oksiin.


Yhtenä tavoitteena halusimme vaelluksella huiputtaa kolme kukkulaa (Perimmäinen, Lehtivuori ja
Korppuenvuori) ja lumikengille oli käyttöä jokaisen niistä valloittamisessa. Lumikenkiä tuli pidettyä
myös tauoilla sekä luonnonvaraisissa leiripaikoissa. Lunta oli Höytämön metsissä maaliskuun

puolivälissä niin paljon, että ilman lumikenkiä huseeraaminen (ruoanlaitto, majoitusvalmistelut ym.) olisi
ollut hankalaa. Kokeilin hetken olla ensimmäisellä taukopaikalla ilman niitä ja jalkani upposivat
jatkuvasti syvälle puuromaiseen hankeen, mikä otti voimille. Ilman lumikenkiä ja säärystimiä lumi olisi
myös uinut ilkeästi nilkkoihin.


Yhteenvetona voisin todeta, että mikäli löytyy vähänkin kiinnostusta retkisuksia tai lumikenkiä kohtaan,
kannattaa ne hankkia. Suksilla liukuminen ja vaivaton eteneminen lumessa ovat erinomainen elämys aina
uudestaan sekä myöskin oiva rentoutumiskeino. Mikäli taas kumpujen päälle kiipeäminen ja sieltä
maisemien ihailu ovat mielestäsi kivoja juttuja, kannattaa harkita lumikenkiä. Molemmilla välineillä
Birgitan polusta saa irti lisää uudenlaisia elämyksiä.. Yhdessä näillä Birgitan polusta saa enemmän irti.  


 

br_hiiihto_iso.jpg


2. Nähtävyydet

Höytämöläisiä hemmotellaan pienillä kukkuloilla. Tällä sivustolla olenkin jo esitellyt sekä Lehtivuoren
(n.160 m merenpinnasta) että Kukkolanvuoren (n.150 m). Harmiksemme Vuoresvuori (193 m) on
puolustusvoimien aitaama suljettu alue, joten sen valloitus piti jättää toteuttamatta. Tutkiskelin ennen
reissuun lähtöämme karttojen korkeuskäyriä ja havaitsin sekä Perimmäisen että Korppuenvuoren osuvan
sopivasti reitillemme. Molemmat nousevat n. 135 metrin korkeuteen merenpinnasta. Näin retkellemme
muodostui pikkuhiljaa kaksi tehtävää; valloittaa kolme kukkulaa ja nauttia Höytämöjärven maisemista.
Ennalta asetettu tavoite kannatti. Kolme maankohoumaa toivat mukavan lisämausteen reitille.
Seuraavaksi pieni yhteenveto kukkuloista, joista jokaisella on omat erityispiirteensä.
Perimmäinen edustaa näillä seuduilla harvinaiseksi jäänyttä vanhaa lehtomaista kuusimetsää. Se on
luonteeltaan ikimetsämäinen ja sen paljas kallio on kaunis. Ymmärtääkseni Perimmäisellä asustaa myös
mukava mäyrä-kanta.


Lehtivuoren huipulla oli reittimme korkein piste ja sen päältä kaakkoiskulmasta aukeaa hieno maisema
Höytämöjärvelle. Rakkaa eli kivikkoa esiintyy paljon Lehtivuoren ympärillä ja se on mielestäni
harvinaisuudessaan kaunista. Ehdoton suosikkini on notkossa Hirvi-Simunan kiveltä länteen n. 200
metriä. Siellä kivet ovat kuin uima-altaassa rinta rinnan. Kesäisin käyn siellä usein koiran kanssa
hyppimässä kiveltä toiselle. Talvella lumi pyöristää kivien terävät reunat ja muodostaa maastosta
kummallisesti hauskan kumpuilevaa.


Korppuenvuoren erikoisuus aukeni metsähakkuun aikaansaamana. Lounasrinne on paljas puustosta ja
näin sieltä näkyy pitkälle Kuljuun ja kauemmaskin. Istuin yömyöhään pimeällä rinteellä ja otin muutaman
kuvan Kuljusta tuhansien tähtien alla.


Tottakai nähtävyyksistä pitää mainita erämaiset Amme- ja Kortejärvi sekä Hirvi-Simunan kivi ja rotko.
Rotko sijaitsee isosta kivestä muutama sata metriä kaakkoon. Molemmat paikat ovat vierailun arvoisia.
Talvisin hiihtäjistä varmasti harva lähtee kiertämään Höytämöjärveä Ruskontien kautta suunnatessaan
Kirskaanniemen laavulle. Niin emme tehneet mekään vaan laskimme Lehtivuorelta Höytämöjärven jäälle
ja nautimme kirkkaasta taivaasta ja runsaasta auringonpaisteesta täysin rinnoin. Kirskaanniemen järvelle
laskeva kallio näkyy kauas. Jatkoimme suksillamme edelleen Suokonlahden perälle, josta Höytämön talot
ja Paununlahti näkyvät miniatyyreinä. Maiseman taustalla pönöttää vesitorni. Kaikki nämä
viimeksimainitut kokemuksetkin lasken mielelläni nähtävyyksiksi.

br_kirsk_pie.jpg
bir_yo_iso.jpg


3. Majoittuminen ja ruoanlaitto

Emme täysin orjallisesti seuranneet Birgitan polun keltaisilla nauhoilla merkittyä reittiä ja meille
retkeilijöille oli tarjolla matkan varrella kolme ruoanlaittopaikkaa ja kaksi majoitusvaihtoehtoa.
Ammejärvellä ja Kirskaanniemessä on asialliset, nukkumiseen soveltuvat laavut, mutta Kyynäröjärven
rannassa voi lähinnä paistaa makkaraa ja keittää kahvit ellei sitten tyydy viettämään yötä pienessä
halkovajassa. Meidän kahden hengen retkikuntamme tosin jätti tarjolla olevat majapaikat väliin ja nukkui
keskellä metsää. Halusimme nimittäin testata yöpymisvarusteidemme pakkasen- ja lumenkestävyyttä.
Ilmeisesti ainakin Ammejärven laavussa on kuitenkin mukava nukkua mikäli Internetin
keskustelupalstoihin on luottaminen. Ammejärveltähän löytyy myös puu-cee ja puuvaja. Kirskaanniemi

sen sijaan on aivan taukopaikkojen aatelia. Ensinnäkin maisemat Höytämöjärvelle ovat hienot, mutta
tämän lisäksi vielä nuotiopaikkoja on useita ja löytyy sieltä umpinainen laavukin nukkumista varten.
Mikäli mukana ei ole omaa retkikeitintä, olemassaolevat nuotiopaikat tarjoavat erittäin asialliset puitteet
retkieväiden valmistamiselle jopa hieman isommallekin porukalle.

br_unessa_pie.jpg

4. Merkitys Höytämölle

Suuri osa meistä selkeästi hyödyntää Birgitan polun tarjoamaa luontokokemusta. Tästä on paras todiste
virallisen polun leveys talvisinkin sekä kymmenien pienempien sivupolkujen verkosto. Ennen muuttoani
Höytämöön en osannut kuvitellakaan kuinka paljon näissä maisemissa tulee vietettyä aikaa joka viikko.
Työkiireiden ja muun arjen stressin keskellä metsässä tallustaminen rentouttaa ja rauhoittaa. Itse
lähteminen on helppoa, sillä metsäalueet alkavat käytännössä niin minun kuin jokaisen muunkin
höytämöläisen takapihalta. En osaa sanoa kaipaako Birgitan polku lisää käyttäjiä tai mitä lisääntynyt
retkeilijämäärä voisi tarkoittaa Höytämölle. Kuitenkin olen huomannut, ettei polkua ainakaan kovin
kummoisesti mainosteta Sääksjärven sen enempää kuin Höytämönkään katukuvassa. Tottakai pienet
plakaatit on pystytetty Siwan pihaan ja polkujen lähtöpisteisiin, mutta enemmänkin asiasta voisi riemuita.

Meille höytämöläisille luonnon ystäville Birgitan polun tärkeys ja hienous saattaa joskus jopa unohtua, jos sen ottaa itestäänselvyytenä.

bir_kivi_iso.jpg

5. Tunnelmia matkalta

Täällä pohjoispäässä Birgitan polku on välillä melkoisen urbaani. Sääksjärven talojen ja teollisuuden
ohituksen (Kiillon tornit näkyvät yllättävän kauas) lisäksi reitti ylittää sekä ison rautatien että
moottoritien. Yleistä lentoliikennettä laskeutuu Sääksjärven suunnasta Pirkkalan lentokentälle höystettynä
muutamalla armeijan Hornetilla. Äänisaaste on siis varsinkin Sääksjärven länsipuolella lähes jatkuva.
Täyttä hiljaisuutta ei saa kokea. Äänet eivät kuitenkaan yllä häiriöksi asti. Toisaalta kontrasti kaupungin
ja metsän välillä on merkittävä: Ruskontieltä kun astuu puiden piiloon Lehtivuoren juurella, moottori- ja
rautatiet unohtuvat. Kiemurteleva polku valtavien mäntyjen alla rauhoittaa mielen hetkessä.

Tunnelma retkellä oli erittäin positiivinen ja innostunut. Ystäväni Miskan kanssa huulenheitto jatkui tasaisesti koko matkan.

bottom of page