Millainen historia teillä on Vapaaehtoisessa Palokunnassa?

Tommi Kallio: Olen tullut mukaan toimintaan 18-vuotiaana isän kautta tähän samaiseen yksikköön. Taisi
olla juuri syntymäpäivä ja maanantai. Siitä se alkoi minun kohdalla välittömästi elämäntapana, eli nyt tuli
juuri 19 vuotta täyteen palokuntalaisena. Päällikkönä olen ollut vuoden 2008 alusta.

Heli Koskinen:
Minä tulin 8 -vuotiaana mukaan veljen kanssa. Aloitin siis nuoriso-osastossa, jonka vetäjänä nykyään
myös toimin.

Mikä on VPK:n tehtävä?

TK: Mehän vastaamme täysin samoihin tehtäviin kuin ammattilaisetkin. Esimerkiksi tällä äskeisellä
keikalla oli yksi vakiyksikkö ja kaksi VPK:ta. Mutta olemme osa palo- ja pelastustointa ja meidän tehtävä
on auttaa ihmisiä kaikissa hätätilanteissa.

Mitkä ovat suurimpia muutoksia teidän hommissanne aiemmasta tähän päivään?

 

TK: Oikeastaan koko palo- ja pelastustoimi on muuttunut. Minun alkuaikoinani me olimme ihan
palokunta, joka sammutti tulipaloja. Nykyään tulipalojen sammutusta on enää 10-15% kaikista tehtävistä
ja loppu on kaikkea muuta. Varsinkin liikenne on lisääntynyt niin paljon, että liikenneonnettomuuksien
määrä kattaa jopa 40% keikoista. Työnkuva on todella laaja.

HK: Olen samaa mieltä. Sellainen asia tuli
myös mieleen nuoriso-osaston johtajan näkökulmasta, että ennen lähes kaikki henkilöstöstä oli käynyt
nuoriso-osaston läpi, mutta nykyään ei enää. Tänne tullaan myöhemmällä iällä, mikä sekin on hienoa.

Jos joku haluaa mukaan VPK:n toimintaan ihan pystymetsästä, kauanko kestää kouluttautua
sammutusmieheksi, joka pääsee osallistumaan hälytyksiin?

TK: No jos minä sanon, että puoli vuotta. Toki se on tuolla aikataululla tiivistä harjoittelua. Tämän
viimeisimmän ”uuden porukan” kanssa me harjoiteltiin koko kesä, joten kun he tulivat mukaan
toukokuussa niin jo syyskuun lopussa he pääsivät mukaan paloautoon. Harvoin se ihan näin nopeasti käy,
mutta nyt meidän uusi porukka on kyllä tosi aktiivista. Tässä viimeisimmässä joukossa auttoi myös se,
että heitä oli yhdeksän henkilöä ja reenaaminen kimpassa onnistui erinomaisesti.

Mitkä kolme asiaa toimivat tässä yksikössä hyvin?

TK: Meillä on tällä hetkellä riittävästi väkeä aktiivisen rekrytoinnin tuloksena. Koskaan väkeä ei ole
kuitenkaan liikaa, mutta joskus aikanaan on ollut liian vähän.

HK: Meillä on tosi hyvä porukka, mikä on äärimmäisen tärkeää. Hyvä henki on todella tärkeä asia ja sellainen täällä vallitsee.

TK: Tilojen osalta muutossa tapahtunut hyppäys 1950 -luvulta 2000 -luvulle. Olemme varmaan yksi hienoimmista paloasemista Pirkanmaalla.

Mitä asioita koette jonkinlaisena haasteena?

TK: No vaikka nyt meillä on ihan kivasti vapaaehtoisia, pahin pelko on joskus, että väki vähenee.
Varsinkin kun joukko vanhenee, muuttaa opiskelun perässä muualle tai muuta sellaista. Aina pitää
rekrytoida uusia. Yleisesti resurssit ovat ainakin tällä hetkellä kunnossa. Tietenkään tulevaisuudesta ei voi
tietää.

Mahtuuko teille uusia mukaan?

TK: Kaikkiin osastoihin mahtuu mukaan heti. Myös naisia toivomme lisää. Naisosasto toki toimii tällä
hetkellä hyvin, mutta sinne mahtuu vielä uusia. Ei tarvitse olla supermies tai supernainen. Kaikille löytyy
mielekästä tehtävää. Yhteyttä voi ottaa vaikka soittamalla minulle tai yhteydenottokaavakkeella, joka
löytyy meidän nettisivuiltamme.

Mitä teille tulee mieleen Höytämöstä?

TK: Se on perinteinen Sääksjärven alue, jossa itsekin olen asunut melkein kymmenen vuotta. Siellä asuu
puolet väestämme tällä hetkellä. Paljon hauskoja tarinoita tulee mieleen Höytämöstä, mutta jätettäköön ne sikseen.

HK: Minä olen Kuljusta kotoisin, mutta Höytämössä on tullut käytyä varsinkin uimassa ja pyöräilemässä. Ja tietenkin Höytämön metsissä on tullut pyörittyä.