Kalle Nieminen - rakensin omakotitaloni Höytämöön

Lauantaipäivän ratoksi kerron teille eräästä Kalle Niemisestä, joka on rakentanut kotinsa Höytämön Välimäentielle 1950 -luvun puolivälissä. Sittemmin hän on muuttanut omakotitalostaan Sääksjärvelle Toimelataloon. Lisätäkseni kuitenkin juttuun vielä vähän lisämaustetta, esittelen myös Niemisen rakentaman talon nykyisen asukin, Jarmo Suutarin.

 

Aloitetaan Kallesta.  Tämä herra Nieminen syntyi syyskuussa 1929 Valtion Rautatien vahtitupaan, joka sijaitsi nykyisen Honkoliini-firman kohdalla Tampereen Sarankulmassa. Nuoruusvuotensa Nieminen asui Pärrinkosken maisemissa Peltolammin takana. Reiluna parikymppisenä poikana erinäisten vaiheiden kautta ja äidin avustuksella tehtiin kaupat kolmion mallisesta tontista Välimäentien varressa. Nuorimies oli mennyt naimisiin vuonna 1953 Liisa-vaimon kanssa ja alunperin ajatuksena oli, että taloa aletaan rakentaa uudelle tontille vasta sitten kun ”rahkeet riittävät”. Lopulta kuitenkin kävi niin, että jo seuraavana keväänä Nieminen nikkaroi työpaikallaan tehtaalla kottikärryt, lainasi enoltaan ja tädiltään lapioita ja rautakankea ja alkoi kaivamaan talon perustuksia. Kaivamista riitti, sillä aikaa lapiohommissa kului kaksi kesää ennen kuin varsinaista taloa päästiin rakentamaan. Valokuvat alkuperäiseltä tontilta todistavat samaa faktaa, minkä useimmat tämän alueen asukkaista tietävät: Höytämö on todella kivistä seutua.

Kalle Nieminen (vas.) ja Jarmo Suutari

Juomme kahvia ja Nieminen kertoo:

 

”Eräs kaverini kaatoi pienen lurauksen kermaa kahviin ja tokaisi että tippa iholle. En tiedä tekeekö kerma hyvää iholle?”

 

Kova urakkansa oli myös talon pystytyksessä. Nieminen toteaakin, että nykyään kun häneltä kysytään osaako hän laittaa ruokaa, on vastaus seuraavanlainen: ”Liisa-vaimon kanssa työjako meni niin, että Liisa laittoi ruokaa ja minä rakensin ja korjasin. Eli missäs minä olisin oppinut ruokaa laittamaan?” Tokihan Nieminen osaa kaurapuurot ja perunat keittää, mutta mitään kummallisuuksia hän ei lähde tekemään. Vaikka ruoanlaitto ei kuulu miehen vahvuuksiin, niin kahvi maistuu kuitenkin oikein hyvältä.

 

Työuransa Kalle Nieminen vietti Tampereen suurissa tehdashalleissa. Joulukuussa vuonna 1946 hän asteli ensimmäisen kerran Tampellan portista työpaikalleen, jossa sittemmin viihtyi aina eläkeikään asti. Isot puuvilla- ja pellavakoneet tulivat tutuiksi laitosmiehen roolissa korjaten ja huoltaen näitä komeita vehkeitä.

Niemisen talon rakennuspuuhissa.

Miten sitten Jarmo Suutari päätyi Niemisen aikanaan rakentamaan taloon? Herrasmiehet tapasivat toisensa Välimäentiellä, jonne Suutari oli vaimonsa kanssa muuttanut vuokralle. Molempien rouvat olivat jo aiemmin tutustuneet työssään sairaanhoitajina Tampereen Keskussairaalassa, joten kanssakäyminen oli naapurinaisten välillä heti aktiivista. Ohikulkiessa ja törmätessä pihatiellä tulikin sitten myös miesten kesken juteltua aina vaan enemmän ja enemmän. Kun Kalle Niemisen vaimo sairastui Parkinsonin tautiin ja oireet pahenivat 2000- luvun puolessa välissä, alkoi tällä ajatus pienemmästä asunnosta tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Hänellä ei yksinkertaisesti ollut enää voimia eikä motivaatiota huoltaa isoa omakotitaloa. Nieminen ilmoittikin Suutarille jossakin keskustelussa, että on ajatellut myydä talon joskus lähitulevaisuudessa. Suutari vastasi tähän puoliksi vitsillä, että tarjoa taloa sitten hänellekin. Parin vuoden päästä miehet päätyivät jälleen juttelemaan pihatiellä, jolloin Nieminen ilmoitti, että talo olisi nyt tulossa myyntiin. Kauppakirjat kirjoitettiin melko pian tämän jälkeen.

 

Suutarin Jarmo on rakennusalan ammattilaisena hiljalleen remontoinut Niemisen pystyttämää taloa ja kunnostusprojekti on edelleen käynnissä. Muun muassa pihasaunan  korjaus ja salaojitukset ovat suunnitelmissa tulevalle kesälle. Rakentelun ja remontoinnin ohessa Suutarilla on tapana suvena käydä vaimonsa kanssa lähes päivittäin uimassa Kyynäröjärvessä – aivan kuten Kalle ja Liisa Nieminen tekivät aikoinaan. Perinteet siis jatkuvat.

Niemisen talo valmistumassa.

Otan kahvikeskustelussamme esille jälleen yhteisöllisyyden ja Nieminen kertoo aiheeseen liittyen esimerkin kuinka entisaikoina yhdessä toimittiin. Höytämöläiset kantoivat aikanaan KOSKA huolta kovin synkästä ja pimeästä tiestä, joka lähti nykyisen nuorisotalon nurkalta kohti Höytämöjärveä. Asianlaidan korjaamiseksi perustettiin ulkovalotoimikunta, joka alkoi selvittää mahdollisuutta hankkia joka toiseen kadun varrella olevaan sähkötolppaan ulkolamppu. Tampereen sähkölaitos oli myöntyväinen tähän satsaukseen. Ulkovalotoimikunta päätti vielä, että ”taksa”, jonka Höytämön asukkaat joutuisivat valoista maksamaan vaihtelisi talokohtaisesti sen mukaan kuinka kaukana tiestä kukin asui ja kuinka paljon kukin tietä käytti, oliko autoa jne. Myöhemmin Lempäälän kunta otti katuvalaistuksen ylläpidon haltuunsa ja tällaiset asuinalueiden omat toimikunnat purettiin.

 

Meitä Suutarin kanssa hieman huvittaakin tämä tarina. Edellä mainittu epäilee, että ainakin osa näistä ulkovalotoimikunnan papereista saattaa edelleen olla tallessa Välimäentiellä.

 

Kysäisen Kalle Niemiseltä mukavan haastattelutuokion päätteeksi, mistä hän on perinyt varsin reippaan ja positiivisen asenteensa elämään. Hetken mietittyään Nieminen vastaa, että se juontaa juurensa varmasti kahdesta seikasta: Ensinnäkin hän on työskennellyt koko elämänsä tehtaassa juuri niillä osastoilla, joissa oli lähes ainoastaan naisia – nimittäin paljon naisia. Siellä piti tulla toimeen kaikkien kanssa, mikä vaati mieheltä hyvää huumorintajua ja  joustavia sosiaalisia taitoja. Varsinkin jos kudontakone joskus meni rikki. Toisekseen Nieminen on tykännyt aina olla ihmisten kanssa tekemisissä. Hän on laulanut kuorossa ja käyttää nykyäänkin mielellään tavatessaan Toimelantalon muita asukkeja.

 

Jarmo Suutari on skannannut Kalle Niemisen vanhoja valokuvia talonrakennuksen ajoilta. Niemisen rakentama nykyinen Suutarin talo on hieno: Perinteinen rintamamiestalo päivitettynä 2000- luvulle.

ALTTI NÄSI DESIGN

+358 (0)400 969 719

  • Black Twitter Icon

©2018 by Altti Näsi Design.